Älämölömölö-ääääääääääää

Mun päivät on menneet aika tiiviisti töissä ja kotona ollessa lapsen kanssa, reeneissä ja muissa arjen perushommissa. Aika vähäistä on nettisurffailu ja somettelu viimepäivinä ollut. Mun työpäivät on pääsääntöisesti 12 päiviä ja niinä päivinä ei muuta hirveesti hommailla. Salihommia värkkäilen nyt siellä Voimalassa, minne vaihdoin tuossa vajaa 2 viikkoa sitten. Kaiken sen pohdinnan ja miettimisen jälkeen vaihdoin sinne, koska koen, että siellä on tilukset, joita mun mieli ja keho tällä hetkellä kaipaa. Renkaan pyöritystä, palloja, köysiä, renkaita, kaikkee mahdollista toiminnallista ja tää kaikki vaan 39e kuussa. Ihan huikee paikka ja hlokunta on kyl asiantuntevaa. Ekaa kertaa mulle tehtiin kehontasapaino analyysi ja se oli kyl mielenkiintoinen. Uutta tietoo kehosta, jonka luulin tuntevani:)
Takomotrainingin kans toteutettava 10 viikon harjoitus taas on kuin mansikoita mun keholle, aina kun niitä reenejä teen. Ihan huippuja ja joutuu kyl haastaan ittee aivan eri tavalla kuin on normisti tottunut. Odotan uusia treenejä kuin hullu puuroa ja ne itsenäiset(kaikki on itsenäisiä mulle, koska etänä) on niinku viikon kohokohtia:) Just love those<3 mie oon nyt töissä joten taijan hetkeksi jatkaa hommia.. pitänee palata noiden treenihommien kans tarkemmin tässä viikonlopun aikana asiaan, laittaa vaikka ihan kuviakin joukkoon;)

-M

Reenipohdintaa.

Kävin eilen Toimintasali Voimalassa täällä Oulussa tekemässä hieman normaalista poikkeavan reenin sekä mave enkat tangolla, 80kg nousi. Harvoin tulee mavea tehtyä tangolla, olen suosinut siinä liikkeessä käsipainoja. Olen pitkään pohdiskellut reenieni vaihtelevuutta ja sitä, kuinka houkuttelisi vaihtaa hetkeksi paikkaa. Kävin kesällä tutustumassa Crossfit Routaan Oulun Alppilassa, tykästyin heti, mutta sinne päästäkseen tulee käydä ensin OnRamp-kurssi, jonka jälkeen voi itsenäisesti alkaa reenailemaan. Poikkeuksena, jos osaat jo valmiiksi tekniikat ym. niin on vain sellainen "näyttö". OnRamp-kurssit taas ovat aikatauluun sidottuja ja iso osa kurssia on ryhmän tuki ja yhdessä tekeminen. Mä olen useamman kerran katsonut kurssien aloitus aikatauluja ja omia työvuoroja ja todennut että pääsisin maks. 4 kertaa osallistumaan, niin että koko ryhmä olisi kasassa ja se taas ei minua motivoi koska juurikin se ryhmän tuki. Pääsemättä jääneet kerrat voisi korvata, mutta silloin oletus olisi että tekisin reenit yksin koutsin kanssa.. mutta kun se ryhmän tuki😄. Ihana olisi olla osa porukkaa joka tutustelee toisiinsa samalla kun harrastaa ja ajatus siitä, että ryhmästä tulisi osa minun elämää, kiehtoo. Alitajunta ja sisäinen palo varmaan kaipaa jo jotain ryhmäyttävää, kun on niin kauan reenannut yksin😂. Mutta eilinen Voimala siis oli ihan huippu kokemus. Renkaan pyörittelyä, lekan ja köysien heiluttelua, kelkan työntöä ja pallon nakkelua.. Voin kertoo et pitkästä aikaa alkoi oksettaan. Hienosti sain pidettyä olot itselläni👌 pitää nyt tää kuu vielä pohtia asiaa ja katsoa et.. mitään katsottavaa enää oo😂! Nykyisessä salissa(ClassicGymOulu) ei oo mitään vikaa, se on ihan täydellinen, mutta minä kaipaan vaihtelua. Kuukausikortin vaihdan kertakortiksi, jotta pääsen sinne kuitenkin halutessani reenaileen💪👌 ihan huippua! Tätä olen kaivannut. Vaihtelua.
Tänään oon töissä 12h, huomenna oon töissä 12h.. torstaina lähden salille duunaan Takomotrainingin pk-kauden harjoitusohjelman 2 viikkoa kestävän voimateeman treenin, koska olen saanut kunnian saada moiseen osallistua! Edellinen treeni meni perille ja sitten ikävästi flunssa pakotti pitämään pienen tauon. No siis tämä viime torstaina. Räkä valuu vielä, mutta kuten edellisessä todettu, niin en vois reenata varmaan ikinä, jos räästä olisi kiinni😷.

Takomotraining ja 10 viikon ryhmävalmennus

Olen onnekas ja sain mahdollisuuden osallistua 10 viikon ryhmävalmennukseen, etänä tosin mutta silti, jossa ollaan aina kaksi viikkoa eri teemojen äärellä. Ryhmävalmennus on peruskestävyyteen tähtäävä. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat voima teemalla ja treeniohjelma saadaan aina viikkoa ennen seuraavan teeman aloitusta. Mä sain to ekan treenin salilla tehty ja seuraavana päivänä iskikin hirvee räkälä. Per-sees-tä ihan suoraan sanottuna! Ihan niinkuin ei olis sairastettu jo tarpeeksi tässä perheessä.. tänään kävin kuitenkin lenkillä ystävän kans. Kevyt, kiva päiväkävely kauniissa säässä.

Aurinko paistoi ja syyssää helli👌🌞🌻

Odotan, et pääsen kunnolla paneutuun tähän pk-kauden harjoitusohjelmaan. Tiivistettynä siis kesto 10vk ja 5 eri teemaa, joista kukin kestää 2vk. Samalla saan kunnian toimia takomotraining lähettilänää,   joka tarkoittaa et mä jaan rehellisesti fiiliksiä tästä harjoituskaudesta ja materiaalia eri sos.medioissa. Alku aina hankalaa ja lopussa kiitos seisoo vai miten se menikään. Harkkahommat alkoi tosiaan torstaina seuraavanlaisella reenillä tuolla mun lemppari salilla eli ClassicGymillä.

Lämppähölkkä 10min. ja pikku venyttelyt alkuun. 

Maastanosto kp 8x17,5kg, 2x8x20kg

Takakyykky tangolla 8x50kg, 8x60kg,  8x70kg

Jalkaprässi 8x150kg,  2x8x200kg

Penkkipunnerrus kp 3x8x20kg

Ylätalo 8x32kg, 8x41kg, 8x45,5kg

Pystypunnerrus tangolla, seisten 3x8x27,5kg

Vatsarutistus kiertäen 3x8/puoli

Selänojennus maaten 3x8

Jaloissa tuntuu vieläkin. Ja koska kyseessä on voima teema niin painossa en pihistellyt. En malta odottaa seuraavaa treeniä. Se on huomenna. Ei voi antaa rään valumisen estää, koska muuten en varmaan reenasin enää tälle vuotta... 

No words needed

💙💙Muru💚💚

Viime viikonlopun Turarunista

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

Ps. Saat 10 viikon valmennuksen -20% koodilla TTLÄHETTILÄS 😉

www.takomotraining. com 

Turarun viikonloppu hyvässä seurassa

Turarun viikonloppu starttasi pitkällä junamatkalla Oulusta, Tampereen kautta Poriin, josta Jenna mut haki Raumalle. Ihana oli kotona pakkailla ja miettiä millaista reissussa olisi. Elämäni eka erilainen juoksu, kilpailuksi sitä en omalta osaltani kutsuisi, vaikkakin välillä teki mieli ohitella.
Perjantaina iltapvllä juna saapui mestoille, eka yön vietin Jeninan kotona. Jännittävää oli myös se, et ikinä en oo Jeninaakaan livenä tavannut. Hänen lapsensa sai palan minun sydämestä, aivan ihania tapauksia💚💚 Aamulla syötiin puurot naamariin ja Sanna tuli hakeen meitä Euraan. Sanna oli tuntematon nro 2.

Maalissa!!

Semmosta menoa ja meininkiä 😅

   Turajärven maastossa pidettävä Turarun oli järjestyksessään toinen. Kilpailijoita oli sankoin joukoin ja hupisarjalaisten asut olivat hauskaa katseltavaa. Tuntematon nro 3. tuli mestoille myös ennen kisan alkua. Kyseessä oli meidän sometiimin jäsen Susanna, joka tuli Turusta saakka kokemaan kaiken. Me edustimme Takomorunnersia tr-paidoilla sekä Sannan äidin tekemillä tyllihameilla. Ne oli siistit, harmi vain kun ne meni rikki... Turarunin juonsi energinen Tiina Hämäläinen, joka liikunnan parissa tekee muutenkin töitä. Hänen kanssaan oli puhetta mahdollisista yhteistyökuvioista. Ennen alkulämppää kävimme kertomassa lavalla tr-toiminnasta ja siitä mitä me teemme. Startin hetki olikin seuraavana vuorossa. Jännitti. Alkupätkä meni huomaamatta jännittäessä milloin ensimmäinen este tulisi. Sisärenkaat odottivatkin ylittäjiään yllättävän pian. Seuraavana vuorossa oli puita, sähköpaimen sekä rakennustelineet. Matkan varrella päästiin upottautumaan mutaveteen, kiipeilemään kivikoissa keskellä metsää, menemään vesirummun läpi sekä mm. kulkemaan kauhuladossa. Tapasimme metsässä myös kaksi luolamiestä, jotka vartioivat yhtenä esteenä ollutta luolaa, joka olisi voinut olla ahtaanpaikankammoiselle tiukka paikka. Mun lemppariosuus Turarunissa oli ehdottomasti ne pätkät, jotka mentiin metsässä ja sai kiipeillä ja hyppiä kiveltä toiselle, mun luonteelle ominaista toimintaa. Lopussa vedin överiksi ja sukelsin vaahtoesteeseen, totesin itelleni sit kun silmiä alkoi kirveen et kannattiko😅 Meidän sometiimi veti kyl älyttömän hyvin, Sanna ja Susanna tallensivat meidän menon kuviin. Maalissa meitä odotti suuri joukko hyväntuulisia ihmisiä, Jokaisella eri suunnitelmat illalle... mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen.. Turarunista lähdettiin Sannan mökille siihen Narvijärven rannalle. Miljöö oli niinkuin jostain Suomen kaunein mökki-ohjelmasta. Aivanjärkky kaunista!! Saavuttuamme eka tunti meni jutellessa ja päivittäessä somea. Katottiin kuvia joita Sanna oli ottanut ja mietittiin kuka laittaa mitäkin julki, niin ei kaikki laita samoja kuvia. Rentoa menoa, ruokaa, päikkärit, saunaa, uimist

Huippu fiilis

Olipa ihana, kun pääsi eilen liikkumaan. Oon siis ollu lentsussa ja en sen vuoksi ole tehnyt mitään. Ihan vaan, että oon saanu pöpöt kunnolla pois. Mun ystävä vei mut eilen hänen luonaan olevalle läheiselle pururadalle, jonne kannettiin kuulat 12kg ja 16kg. Hänen vetämät reenit ei ikinää oo jättäneet mua kylmäksi, ei myöskään eilen. Kauhistelin ensin ilmaa, vettä satoi. Pieni tauko vesisateesta kuitenkin tuli oikeaan aikaan ja päästiin jumppaan. Eka kävelyä kaks pylvään väliä ja sit vedot takasi, jonka jälkeen 50 etuheilautusta kuulalla. Sama setti niin kauan (5 kierrosta) että päästiin etuheilautuksissa kymppiin. Kävelyä yks pylvään väli ja askelkyykkykävelyä takasin ja sit vielä toisenkin kerran sama setti. Voin sanoa, että luulin kuolevani. Mun oli tosi vaikee saada hengitystä tasaantuun ja kurkku alkoi protestoimaan. Tuntui samalta kuin sen likkojen lenkin jälkeen. Kotiin päästyäni oli olo ihan surkea. Oksetti ja en pystynyt makuuasennossa olemaan, kun tuntui että lepa lentää, päätäkin meinasi alkaa särkemään. Olo meni kuitenkin pian ohi ja fiilis oli ihan huippu! Nyt on perperi hellänä ja yläkropassa tuntuu kivalta:)
Huomenna on yhteislenkki, jonne tiedän ainakin yhden ihmisen saapuvan. Jännä nähdä moniko eksyy paikalle ja mimmosia tyyppejä sinne tulee. Jos tulee:) Viimeksi juoksin ihan itsekseni, torilta Nallikarin kautta kotiin. Lämmintä oli 27 ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta, luulen että huominen sää voi olla hieman erilainen. Mun tahti on suhteellisen leppoisa. Kauhistelin samalla hehkutin kun katsoin Rion kisoista miesten maratonia ja ne tyypit, kun ne juoksi niin älytöntä vauhtia! He juoksi nopeampaa maratonin, kuin mä pyöräilin töihin 42kilsaa.. Ei voi vaan käsittää!
Ihana viikko tulossa. Tän päivän jälkeen vasta lauantaina töihin ja perjantaina saadaan tuo mun kylkitatska valmiiksi ja on aikaa olla lapsen kanssa ja liikkua ja ei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. Tai saa tehdä vaikka ja mitä jos siltä tuntuu. Elämä on ilo ja mie ite teen siitä mielekkään. Niin kerta.
Loppuun, että miksi te liikutte? Mikä saa teidät juoksemaan ja mikä motivoi päivinä, kun ei vaan jaksaisi?!
Mukavaa viikkoa!!

-M-

Lentsua pukkaa ja muita kuulumisia

Juoksin viime lauantaina likkojen lenkin täällä Oulussa, matka oli 7,4km ja ilma oli kaikkea muuta kuin juoksuun motivoiva. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja ei pilkahdustakaan auringosta näkyvissä. Ennen lenkkiä oli Raatin stadionilla mm. Neljänsuora esiintymässä ja juuri ennen starttia lavalla vedettiin alkulämmittelyt. Kerkesin palelluttaa ja kasteli itseni hyvästikin ennen juoksua, itse juoksu vain kruunasi kaiken. Lähdin aika nopealla tahdilla liikkeelle ja ennen juoksua päätin, että pakko pysyä yhden tietyn juoksijan (se oli joku mulle aivan outo ihminen) takana niin pitkään kuin mahdollista. Mä usein otan yhden jänikseksi itselleni ja jos se häviää näköpiiristä, niin voi vain todeta että väärä valinta😄 Aikaa matkaan mulla meni vajaa 50min, mikä on paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Viimevuonna taisi mennä jotain vajaa tunti tjs. mutta parannusta havaittavitta huomattavasti! Jäi hyvä fiilis ja oli suht helppo juosta vaikka ensimmäistä kertaa eläissäni tommosessa ilmassa juoksinkin. Jälkiolot ei sitten olleetkaan niin mairittelevat. Iltaa kohti edetessä huomasin, että kurkku alkaa olemaan arka ja seuraavana aamuna sain repiä räästä tyynyyn liimautuneen pääni sängystä ylös ja samalla nieleskellen etsiä kadonnutta ääntäni. Että sillä tiellä ollaan edelleen, kurkku ei enää ole kipeä, mutta räkää tulee kuin mulla ei päässä muuta olisikaan. Yleisvire on kuitenkin ihan pirtsakka, joten ajattelin huomenna beibsin kanssa käydä pidemmällä kävelylenkillä ennen töihin menoa. Tympii ihan hulluna, kun oli TAAS päässyt liikkumisrytmiin kiinni ja arki oli alkanut sujumaan loman jälkeen mukavasti. No mutta, ei muuta ku uus vaihde päälle ja kohti seuraavaa sairastumista😂
Turarun lähenee ja mä odotan sitä ihan hulluna!!! Siis varmaan mun hlökohtaisen elon tän vuoden kohokohta! Oon koittanu jo henkisesti valmistautua.. paskat! Mä oon niin valmis lähteen YKSIN reissuun! En edes muista milloin oisin viimeksi ollu koko viikonlopun yksin. Ilman lasta. Ilman miestä. Niin paljon kuin heitä rakastankaan, niin tämä tulee niin tarpeeseen. Niin mulle kuin pojillekkin💚
Nyt kun oon ollu kipeänä niin olen yrittänyt hieman venytellä ja notkistella täällä kotona. Meillä on nuo voimistelurenkaat tuossa portaissa, tilaa niillä ei tuossa hirveesti ole alkaa kikkaileen, mut esim.punnerruksia ja useita variaatioita erilaisista vetävistä liikkeistä oon koittanu värkkäillä. Semmosen pienen sykkeiden nousun oon aina saanu aikaiseksi, ei oo viitsiny hirveesti lähteä revitteleen. Torstaina piti olla yhteislenkki, vaan sekin piti perua. Ei vaan vielä kyennyt. Siinäpä ne tärkeimmät varmaan. Palataanpa asiaan!
Kirjoitan mobiilisovelluksen kautta, kuinka tähän saa kuvia?!

Turarun 2016 ja kehonhuolto asiaa.

Ilmoittauduin Takomorunners yhteistyössä toteutettavaa Turaruniin vähän ekstempore, kun kuulin, että kaksi muutakin Takomorunnersia (Jenina ja Sanna) on sinne menossa. Turarun on 10.9 järjestettävä maastojuoksu kilpailu Turajärven rannalla Eurassa. Esteinä on renkaita, mutaa.. ja jopa sähköä😨 Kuullostaa jännittävältä. TuraRun 2016 sisältää suraavat sarjat: kilpa 10km, viesti 4x5 km sekä hupisarja 5 tai 10 km. Me osallistutaan tuohon 5kilsan hupisarjaan. Ilmoittautumiset Turaruniin löydät muuten täältä http://turarun.nettilomake.fi/form/3184/ .  Aiemmat juoksukilpailukokemukset mulla on terwahölkän 10km vuodelta 2010(!!!) Sekä viimevuoden Likkojen Lenkki 7,4km, joten tämmöinen maastoestejuoksukilpailu on aivan uutta mulle ja en oikein tiedä kuinka moiseen tulisi valmistautua muuten kuin juoksemalla ja varaamalla mukaan iloisen ja avaran mielen😂 eniten mua tällä reissulla kuitenkin innostuttaa nähdä Jenina! Me ollaan tutustuttu melkein kolme vuotta sitten sellaisen mammaryhmän kautta. Mulla on pieni taapero ja Jeninalla samanikäiset, ylisöpöt kaksospojat. Ja me ei olla ikinä nähty! Ennen kuin nyt kohta💚  Aikamoinen reissu mulle tulossa, ihana on lähteä yksin matkaan ja irtaantua arjesta.

No siitä kehonhuollosta seuraavaksi😂 niin kun sitä ei juuri ole. Välillä venyttelen ja rullailen salilla, harvemmin. On ollut aikakausia kun olen ollut siinäkin aktiivisempi, pitäisi kai taas aktivoitua. Nyt on erureidet hellänä juoksusta ja tän pvn työmatkapyöräilystä (41,8km), niitä pitäisi rullailla. Mun sisko on hieroja, mutta viimeksikin jouduin ajan perumaan. On ehkä helpompi käydä hierojalla, jolle joutuu oikeasti maksamaan, ei ehkä olisi niin helppo kynnys perua. Olen viimeksi vissiin joskus huhti-toukokuussa käynyt hierojalla, olisi ehkä jo aika. Taidankin varata samantien ajan. Mä ehkä enemmän huollan mieltä kuin kehoa, vaikka paras lopputulos kai tulisi kun olisi niin keho kuin mielikin kunnossa. Ei jumeja. Ehkä vielä joskus tuo olotila saavutetaan😂 Ministi bloggareiden viikkohaastetta sivuten.
Käykäähän tuohon Turaruniin tutustuun heidän fb:ssa Turarun 2016😉

Kuulumisia ja sen semmoista.

Tätä minä vähän pelkäsinkin: hiljaiseloa, hiljaiseloa. Jotenkin vaan ei oo muka aikaa istua ja aloittaa. Vaikka sitä oikeasti olisikin. Juoksurintamalle kuuluu vaihtelevaa. Välillä on virtaa ja välillä ei. Hiljaiseloa sielläkin, tai ei ainakaan kovin aktiivista touhua tällä hetkellä ole..
Liittymiseni Tr-tiimiin on tuonut paljon ajatuksia omasta, kevyestä juoksuharrastuksesta. Jotenkin se, että ympärillä on ihmisiä, jotka juoksee maratooneja ja ultrajuoksuja on luonut hirveesti itselle paineita siitä, että pakkopakkopakko itekki vaan parantaa tahtia ja miten surkeita matkoja sitä ite juoksee ja hullua juosta, kun ei oo mitään muuta kuin kello ja km-mittari millä seurata omaa kehitystä ja kaikki puhuu pk-alueella juoksemista ja mitä ihmettä se edes on:D No nyt tiedän mitä se tarkoittaa, mutta niin paljon uutta tietoa asiasta, jonka kuvittelin olevan hyvin yksinkertaista. Aloin pohtimaan, kun omat juoksulenkit ovat aina tietyn mittaisia ja tavallaan puhti loppuu tietyn matkan jälkeen, että kuinka voisin saada omaan juoksuun uutta inspiraatiota. Avauduin turhautumisestani Miitrille ja heti helpotti. Jossain vaiheessa otan käyttööni Miitrin tekemän juoksuohjelman, nyt on menossa vaihe, jossa itse itseni kanssa vaihdan esimerkiksi juoksumaastoja, jotta inspiraatio pysyisi yllä. Minä kun oon nitkuttanut niitä samoja polkuja, oikeastaan kokosen ajan mitä oon juossu tuolla asuessamme. No se on auttanut hieman. Vielä pitäis saada oma mieli pois semmoisesta itseään vastaan kilpailemisesta, jotta juoksulenkeistä tulisi enemmän nautinto kuin suoritus, joka tähtää edellistä lenkkiä pidemmälle tai nopeampaan aikaan. Minä kun en siis tähtää mihinkään kilpajuoksuun, vaan juoksuun oman mielen mukavuudeksi. Hyvä on tehdä itselle tavoitteita, mutta kun niihin tavoitteisiin pääsisi ilman stressiä. Juosta juoksemisen ilosta eikä ottaa  siitä paineita. Tiijättekö mitä meinaan? Olin ehdolla Runteq Zoi- juoksuanturin testaajaksi, mutta siinäkin ajattelin sitten, että mitä minä vasta-alkaja, kevyesti hölkyttelevä ihminen sellaisella tekisin, kun en sitä osaisi varmaan käyttääkkään, kun en edes sykevöitäkään omista ja ja ja. Eipäsjuupas ihminen minussa pääsi valloilleen. No jäi siis sekin tuote testaamatta ja käyttö opettelematta:) Mutta eilen kävin lenkillä, kulki hyvin ja oli mukavaa. Olen minä juossut ei siinä ja se on ollut ihan kivaakin. Pieni suvantovaihe ja juoksumasis oli hetkellisesti, siitä varmaan kirjoitustaukokin. Mutta nau aim päk in pisnes. Huomenna ajattelin kirjoittaa tulevasta Turarunista jonne olen menossa ja hieman asiaa siitä, kuinka olen näppärästi jättänyt kehonhuollon kokonaan huomioitta:) Vastausta kirjoitushaasteeseen siis tiedossa;)

Ooppa kuulolla!

-Milika

Energiaa!

Nyt on taas ollu tekemisten suhteen hyvä buugi. Maanantaina kävin testaan ne lenkkarit, UUDET JUOKSULENKKARIT! Päädyin Asicsiin, tarkempaa tietoa seuraavassa postauksessa, koska en muista ulkoa ja kuvaakaan niistä en vielä ole ottanut. Ne on ihanat ja siniset ja ihanat! Todella kevyttä kauraa ja ei hakkaa varpaat. 

                                                 Pieni testihölökkä uusilla asiksilla😄

Eilen menin salille, tarkoituksena puntata.. nooh, jumitin siihen soutulaitteelle pariksi tunniksi😂 Täällä on ollut liikkeellä semmosta soutuhaastetta, puolimaratooni aikaa vastaan tietty. Minä siinä tuumin, että perkele, antaa palaa. Aika helposti meni, nyt on vaan ikävät rakot käsissä ja persekannikat vähän hellänä😀, mut sen väärti kyl oli toi kokemus.. 

Jumaleissön!!

Tänään sit otin oman ajan taas salilla, nyt sit oikeesti punttihommissa. Takajalakoja reenasin ja vatsoja.. ei pystyny käsillä tekeen mitään,  kun noi rakot niin ikävästi hiertää😂😂 

Beibsi on ollu tän viikon kotona. Maanantaina aamulla kun heräsi, niin hän oli aivan tulikuuma..😨 Lääkäriaikaa varaamaan ja tutkimuksiin. Nielutulehdus ja lääkekuuri. Tänään ollaan ulkoiltu, pari päivää sisällä on kyl tehny oman osuutensa lapsen aktiivisuuteen ulkona😂 ihan hirvee meno ja sisälle ei millään ois halunnu tulla. Pakko sanoo, et ihanan hiljaista täällä nyt kyl on kun lapsi jo nukkuu😂

Aamulla käytiin kylillä, pitkästä aikaa vaunuhommia💛

 Miltä äänetön kuullostaa? 

Juhannus tekee tuloaan, mä olen juhannuksen töissä.. mitäs teidän suunnitelmiin kuuluu? Onko jotain perinteitä ja mökki- vai kaupunkijuhannus? 

Käykää muuten osallistuu fb:saa Taklmorunnersien sivulla ihan huikeeseen skabaan, arvonta jo huomenna!

-M-

Torstain tohinat ja ja ja..

Ilta alkaa olemaan lopuillaan, ainakin mun osalta. Kaks vapaata takana ja huomaa kyllä kuinka sekoittaa lapsen päätä, kun ensin ollaankin hoidossa ja sit yhtäkkiä kotona ja taas huomenna hoitoon. Toivottavasti tää tasoittuu jossain vaiheessa, mielellään vaikka silloin syksyllä, jos ja kun mä aloitan ne sairaanhoitajan opinnot Oamkissa. Sit asiaan.
Tällä viikolla oon käyny juokseen kahdesti, salilla kahdesti ja yhdesti vedetty kuntopiiriä tuossa parkkipaikalla naapurin akkojen kanssa. Ihan oon tyytyväinen. Liikkumaan tekee mieli ja se kai on tärkeää, toteutuksen kannalta siis:)
Tänään kävin puntilla. Siellä ensin vatsoja. Sit vähän kaikkee:) Olkapäitä, hauista, selkää. Siitä sen kummempia, hiki tuli ja sykkeet nousi.

                               Hampaat irvessä höntsäsalia, saa hikisenä sit miestä halia!

Huomenna meen kattelee niitä juoksukenkiä ja mua niin innostutta et mitä se tekee mun lenkeille. Sit innostuin luontoloisen Sinin postaamasta jutusta http://luontoloinen.blogspot.fi/2016/06/naisten-vaatteiden-loogisuudesta.html?m=l ja aloin miettii et hetkinen, mä nyin aina juostessa sortseja alemmas ja ihan kiva olisi juosta tosiaan niissä lyhyemmissä, muttei liian lyhyissä, pöksyissä kuin pitkissä trikoissa. Joten etsin itselleni ehkä myös sellaiset, sopivan mittaiset juoksupökät. Tästä se lähtee, tervetuloa vaateurheilu ja juoksemisen helppous! Huomenna selviää mitä matkaan lähti👍Siihen saakka soronoo😱

-Milikkis

Päivä pulkassa ja pulkka tiukasti jo käyttökiellossa!

Mul on ollu niiin mukava työpäivä ettei aikoihin!! Osasyy varmaan toi 🌞 joka on möllöttänyt täydeltä taivaalta ja se, et on saanu taas kontaktin työpaikan asukkaisiin. On letitelty hiuksia ja juteltu niitänäitä 😊

Aamu alkoi reippaasti kun beibsin kans tehtiin aamutouhut.. syötiin ja tissiteltiin, leikittiin ja touhuttiin. Aamupesujen jälkeen tuli pieni pukemiskänkkä ja se taltutettiin olemalla hetki alasti😂 *note To self: pidä potti lähettyvillä 😄
Sit ku vein beibsin hoitoon, niin lähdinkin juoksemaan ja totesin, et kyllä ne oikeet juoksu👟 ois investoinnin arvoinen hanke.. ei varpaat oikein tykkää tollasista peruslenkkareistä, jotka kävelyä varten on ostettu.

Tän aamun reipastelut. Ja hiki💚💛I just Love it!!

Kyselinkin sit suosituksia instanssa ja muutamia sainkin. Yks tuttu tarvis kuulemma semmoset lenkkarit, jotka nostaisi sen ylös sohvalta😂 Eikun kenkäteollisuus vaan ideoimaan👌👍 Mut pitänee lähtee tutkimaan tarjontaa joku kaunis pv, kun on vapaata.
Likkojen lenkki on 13.8 ja sinne oon ilmoittanut.  Olin viimevuonna ekaa kertaa ja se on just semmonen hyvän mielen juoksutapahtuma. Tai varmaan suurinosa nykyään on semmosia et ei niin tosissaan tarvitse olla.. mulla on itseä kohtaan (okei ja kaikkia jotka juoksee mun edellä) semmonen et "pakko mennä nopeempaa ku viimeksi ja pakko ohittaa vielä toi yks tyyppi ja voi vitsi ku toi sortsimuija on kokoajan vaan kauempana..." Aina ei sisu ja vauhti vaan riitä muiden "haastajien" kohdalla, mut omalla kohdalla yleensä on aika/matka parantunut. Mitään yli 10 kisan matkoja en oo juossu pitkiiiiiiiiin aikoihin, mut varmaan sekin menis jos vaan juoksis. Mut eka, ne kengät. Nytkin on vasemman jalan pottuvarvas ihan mustana, kun on vaan liian pienet kengät. Piste. Työelämään vasta palanneena joudun odottelemaan palkkapäivään niitä uusia kenkiä, onneksi sekin on pian ja sit ollaankin varmaan tovi ihmeissään pankkitilin saldosta😂💰💳💲
Katotaan millä liikunnalla huominen aamupäivä täyttyy , kun on beibsi viety hoitoon. Sit oiskin taas duuniloisiin meno illaksi, jonka jälkeen kaksi vapaata, ou jeah✌ Silmä luppasee, joten hyvää yötä😩💤

@Milkukka

Ps. Takomorunnershan vois sponssata Likkojen Lenkille meille vaikkapa paidat😉

Helou!✋

Ompa jotenkin erikoista aloittaa bloggaaminen, kun se AINA ennen on jääny muutamaan tekstiin ja that's it😃 Nyt tuli kuitenkin mahdollisuus aloittaa totaalisen uudessa blogiringissä, TAKOMORUNNERSIssa  ja minä tottakai otan haasteen vastaan. Haasteelliseksi tän tekee oma epäluottamuslause itseeni, tän jatkuvuuden kannalta siis. Mut jospa tää motivois vaikka alkaa reenaan juoksua ihan tavoitteellisesti, nyt kun se on ollut lähinnä oman kunnon ylläpitoa ja ajatusten kanssa yksin oloa varten tarkoitettu aktiviteetti. 

Mulla on hirveen sekava urheilutausta; on pesäpalloa, yleisurheilua, punttisalia, jumppahommia, juoksua, pyöräilyä, rullaluistelua... Milloin mitäkin ja montaa yhtaikaa ja samalle päivälle ja viikkojen, jopa kuukausien tauoilla.. you name it, i've done it😄 Tykkään siis liikkua, mut on vaan tullu sit ajanjaksoja ettei vois vähempää kiinnostaa. Nyt takana on elämäni ensimmäinen raskaus, jonka lopputulos on jo 1,7v. Se maailman tärkein💚. Mutta siis raskausaikana en juurikaan liikkunut kuin pakolliset pyöräilyt, nekin semmosella takalistoa lihaksia hellivällä, varmaan 50 vuotta vanhalla Helkamalla, jossa ei todellakaan mitään vaihteita ollut (no okei, ne oiskin olleet turhat, koska en muutenkaan vaihdepyörällä ajaessani vaihteita käytä).. Se tunne, kun sun kroppa tekee jotain niin ekstremeä kuin kantaa lasta, saa varmasti kaikki ensimmäistä lastaan odottavat äidit jollain tavalla hämilleen ja hieman päästään sekaisin. Mä olin siis ihan ding dong silloin ja varmaan vielä vähän edelleenkin😂 Liikunnan ilo alkoi pikkuhiljaa löytyä uudestaan, kun luvan liikkumiseen sai. Mun lapsi jätti mulle muistoksi 💚maailman kauneimman arven💚 vatsaan, niin heavyduty oli kiellettyä suhteellisen kauan.. mut lupa kun tuli niin alkoi palautuminen entisiin liikkumistapoihin. Samalla löytyi uusi asenne liikuntaan ja siihen liikunnan mittariin eli omaan kroppaan. En todellakaan ole vielä missään "ihannepainossa" ja mun vartalossa on löysää, mutta mä oon fyysisesti paremmassa kunnossa kuin varmaan ikinä. Puntti nousee, jalka nousee lenkillä pidempään ja kauemmin kuin moneen vuoteen, mua ei tympäse lähteä pikkusateella pyörällä ajaan 15 kisaa ihan vaan siksi, että pääsen kimppakyydin kyydissä työpaikalle. Mun liikuntaan on löytynyt tasapaino ja ne lajit joita tykkään tehdä. Punttisali, omankehonpainoharjoittelu ja juoksu, kaikki tukevat toisiaan ja mistään ei ole toisilleen haittaa. Mun punttitreenaaminen ei ole siihen tähtäävää että olisin joskus ihan jäätävä ladonovi vaan ihan perusvoimatasoja ylläpitävä ja kasvattava. Omankehonpainoharjoittelu on mulle vielä suhteellisen uusi tuttavuus, sitä teen koska se on hauskaa ja monipuolista ja juoksen, koska silloin saan olla totaalisen yksin oman itseni ja mieleni kanssa. Aika bueno setti minusta. 

Moro moro, tässä mää oon. Nukkumaan menosa✌.

No niin. Katotaampa kauanko seuraavaan plokitekstiin menee😂 Rankka viikko takana, pakko alkaa laittaa mahan viereen pötköttään. 

💤💤Milka😩