Helou!✋

Ompa jotenkin erikoista aloittaa bloggaaminen, kun se AINA ennen on jääny muutamaan tekstiin ja that's it😃 Nyt tuli kuitenkin mahdollisuus aloittaa totaalisen uudessa blogiringissä, TAKOMORUNNERSIssa  ja minä tottakai otan haasteen vastaan. Haasteelliseksi tän tekee oma epäluottamuslause itseeni, tän jatkuvuuden kannalta siis. Mut jospa tää motivois vaikka alkaa reenaan juoksua ihan tavoitteellisesti, nyt kun se on ollut lähinnä oman kunnon ylläpitoa ja ajatusten kanssa yksin oloa varten tarkoitettu aktiviteetti. 

Mulla on hirveen sekava urheilutausta; on pesäpalloa, yleisurheilua, punttisalia, jumppahommia, juoksua, pyöräilyä, rullaluistelua... Milloin mitäkin ja montaa yhtaikaa ja samalle päivälle ja viikkojen, jopa kuukausien tauoilla.. you name it, i've done it😄 Tykkään siis liikkua, mut on vaan tullu sit ajanjaksoja ettei vois vähempää kiinnostaa. Nyt takana on elämäni ensimmäinen raskaus, jonka lopputulos on jo 1,7v. Se maailman tärkein💚. Mutta siis raskausaikana en juurikaan liikkunut kuin pakolliset pyöräilyt, nekin semmosella takalistoa lihaksia hellivällä, varmaan 50 vuotta vanhalla Helkamalla, jossa ei todellakaan mitään vaihteita ollut (no okei, ne oiskin olleet turhat, koska en muutenkaan vaihdepyörällä ajaessani vaihteita käytä).. Se tunne, kun sun kroppa tekee jotain niin ekstremeä kuin kantaa lasta, saa varmasti kaikki ensimmäistä lastaan odottavat äidit jollain tavalla hämilleen ja hieman päästään sekaisin. Mä olin siis ihan ding dong silloin ja varmaan vielä vähän edelleenkin😂 Liikunnan ilo alkoi pikkuhiljaa löytyä uudestaan, kun luvan liikkumiseen sai. Mun lapsi jätti mulle muistoksi 💚maailman kauneimman arven💚 vatsaan, niin heavyduty oli kiellettyä suhteellisen kauan.. mut lupa kun tuli niin alkoi palautuminen entisiin liikkumistapoihin. Samalla löytyi uusi asenne liikuntaan ja siihen liikunnan mittariin eli omaan kroppaan. En todellakaan ole vielä missään "ihannepainossa" ja mun vartalossa on löysää, mutta mä oon fyysisesti paremmassa kunnossa kuin varmaan ikinä. Puntti nousee, jalka nousee lenkillä pidempään ja kauemmin kuin moneen vuoteen, mua ei tympäse lähteä pikkusateella pyörällä ajaan 15 kisaa ihan vaan siksi, että pääsen kimppakyydin kyydissä työpaikalle. Mun liikuntaan on löytynyt tasapaino ja ne lajit joita tykkään tehdä. Punttisali, omankehonpainoharjoittelu ja juoksu, kaikki tukevat toisiaan ja mistään ei ole toisilleen haittaa. Mun punttitreenaaminen ei ole siihen tähtäävää että olisin joskus ihan jäätävä ladonovi vaan ihan perusvoimatasoja ylläpitävä ja kasvattava. Omankehonpainoharjoittelu on mulle vielä suhteellisen uusi tuttavuus, sitä teen koska se on hauskaa ja monipuolista ja juoksen, koska silloin saan olla totaalisen yksin oman itseni ja mieleni kanssa. Aika bueno setti minusta. 

Moro moro, tässä mää oon. Nukkumaan menosa✌.

No niin. Katotaampa kauanko seuraavaan plokitekstiin menee😂 Rankka viikko takana, pakko alkaa laittaa mahan viereen pötköttään. 

💤💤Milka😩