Huippu fiilis

Olipa ihana, kun pääsi eilen liikkumaan. Oon siis ollu lentsussa ja en sen vuoksi ole tehnyt mitään. Ihan vaan, että oon saanu pöpöt kunnolla pois. Mun ystävä vei mut eilen hänen luonaan olevalle läheiselle pururadalle, jonne kannettiin kuulat 12kg ja 16kg. Hänen vetämät reenit ei ikinää oo jättäneet mua kylmäksi, ei myöskään eilen. Kauhistelin ensin ilmaa, vettä satoi. Pieni tauko vesisateesta kuitenkin tuli oikeaan aikaan ja päästiin jumppaan. Eka kävelyä kaks pylvään väliä ja sit vedot takasi, jonka jälkeen 50 etuheilautusta kuulalla. Sama setti niin kauan (5 kierrosta) että päästiin etuheilautuksissa kymppiin. Kävelyä yks pylvään väli ja askelkyykkykävelyä takasin ja sit vielä toisenkin kerran sama setti. Voin sanoa, että luulin kuolevani. Mun oli tosi vaikee saada hengitystä tasaantuun ja kurkku alkoi protestoimaan. Tuntui samalta kuin sen likkojen lenkin jälkeen. Kotiin päästyäni oli olo ihan surkea. Oksetti ja en pystynyt makuuasennossa olemaan, kun tuntui että lepa lentää, päätäkin meinasi alkaa särkemään. Olo meni kuitenkin pian ohi ja fiilis oli ihan huippu! Nyt on perperi hellänä ja yläkropassa tuntuu kivalta:)
Huomenna on yhteislenkki, jonne tiedän ainakin yhden ihmisen saapuvan. Jännä nähdä moniko eksyy paikalle ja mimmosia tyyppejä sinne tulee. Jos tulee:) Viimeksi juoksin ihan itsekseni, torilta Nallikarin kautta kotiin. Lämmintä oli 27 ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta, luulen että huominen sää voi olla hieman erilainen. Mun tahti on suhteellisen leppoisa. Kauhistelin samalla hehkutin kun katsoin Rion kisoista miesten maratonia ja ne tyypit, kun ne juoksi niin älytöntä vauhtia! He juoksi nopeampaa maratonin, kuin mä pyöräilin töihin 42kilsaa.. Ei voi vaan käsittää!
Ihana viikko tulossa. Tän päivän jälkeen vasta lauantaina töihin ja perjantaina saadaan tuo mun kylkitatska valmiiksi ja on aikaa olla lapsen kanssa ja liikkua ja ei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. Tai saa tehdä vaikka ja mitä jos siltä tuntuu. Elämä on ilo ja mie ite teen siitä mielekkään. Niin kerta.
Loppuun, että miksi te liikutte? Mikä saa teidät juoksemaan ja mikä motivoi päivinä, kun ei vaan jaksaisi?!
Mukavaa viikkoa!!

-M-

Lentsua pukkaa ja muita kuulumisia

Juoksin viime lauantaina likkojen lenkin täällä Oulussa, matka oli 7,4km ja ilma oli kaikkea muuta kuin juoksuun motivoiva. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja ei pilkahdustakaan auringosta näkyvissä. Ennen lenkkiä oli Raatin stadionilla mm. Neljänsuora esiintymässä ja juuri ennen starttia lavalla vedettiin alkulämmittelyt. Kerkesin palelluttaa ja kasteli itseni hyvästikin ennen juoksua, itse juoksu vain kruunasi kaiken. Lähdin aika nopealla tahdilla liikkeelle ja ennen juoksua päätin, että pakko pysyä yhden tietyn juoksijan (se oli joku mulle aivan outo ihminen) takana niin pitkään kuin mahdollista. Mä usein otan yhden jänikseksi itselleni ja jos se häviää näköpiiristä, niin voi vain todeta että väärä valinta😄 Aikaa matkaan mulla meni vajaa 50min, mikä on paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Viimevuonna taisi mennä jotain vajaa tunti tjs. mutta parannusta havaittavitta huomattavasti! Jäi hyvä fiilis ja oli suht helppo juosta vaikka ensimmäistä kertaa eläissäni tommosessa ilmassa juoksinkin. Jälkiolot ei sitten olleetkaan niin mairittelevat. Iltaa kohti edetessä huomasin, että kurkku alkaa olemaan arka ja seuraavana aamuna sain repiä räästä tyynyyn liimautuneen pääni sängystä ylös ja samalla nieleskellen etsiä kadonnutta ääntäni. Että sillä tiellä ollaan edelleen, kurkku ei enää ole kipeä, mutta räkää tulee kuin mulla ei päässä muuta olisikaan. Yleisvire on kuitenkin ihan pirtsakka, joten ajattelin huomenna beibsin kanssa käydä pidemmällä kävelylenkillä ennen töihin menoa. Tympii ihan hulluna, kun oli TAAS päässyt liikkumisrytmiin kiinni ja arki oli alkanut sujumaan loman jälkeen mukavasti. No mutta, ei muuta ku uus vaihde päälle ja kohti seuraavaa sairastumista😂
Turarun lähenee ja mä odotan sitä ihan hulluna!!! Siis varmaan mun hlökohtaisen elon tän vuoden kohokohta! Oon koittanu jo henkisesti valmistautua.. paskat! Mä oon niin valmis lähteen YKSIN reissuun! En edes muista milloin oisin viimeksi ollu koko viikonlopun yksin. Ilman lasta. Ilman miestä. Niin paljon kuin heitä rakastankaan, niin tämä tulee niin tarpeeseen. Niin mulle kuin pojillekkin💚
Nyt kun oon ollu kipeänä niin olen yrittänyt hieman venytellä ja notkistella täällä kotona. Meillä on nuo voimistelurenkaat tuossa portaissa, tilaa niillä ei tuossa hirveesti ole alkaa kikkaileen, mut esim.punnerruksia ja useita variaatioita erilaisista vetävistä liikkeistä oon koittanu värkkäillä. Semmosen pienen sykkeiden nousun oon aina saanu aikaiseksi, ei oo viitsiny hirveesti lähteä revitteleen. Torstaina piti olla yhteislenkki, vaan sekin piti perua. Ei vaan vielä kyennyt. Siinäpä ne tärkeimmät varmaan. Palataanpa asiaan!
Kirjoitan mobiilisovelluksen kautta, kuinka tähän saa kuvia?!

Turarun 2016 ja kehonhuolto asiaa.

Ilmoittauduin Takomorunners yhteistyössä toteutettavaa Turaruniin vähän ekstempore, kun kuulin, että kaksi muutakin Takomorunnersia (Jenina ja Sanna) on sinne menossa. Turarun on 10.9 järjestettävä maastojuoksu kilpailu Turajärven rannalla Eurassa. Esteinä on renkaita, mutaa.. ja jopa sähköä😨 Kuullostaa jännittävältä. TuraRun 2016 sisältää suraavat sarjat: kilpa 10km, viesti 4x5 km sekä hupisarja 5 tai 10 km. Me osallistutaan tuohon 5kilsan hupisarjaan. Ilmoittautumiset Turaruniin löydät muuten täältä http://turarun.nettilomake.fi/form/3184/ .  Aiemmat juoksukilpailukokemukset mulla on terwahölkän 10km vuodelta 2010(!!!) Sekä viimevuoden Likkojen Lenkki 7,4km, joten tämmöinen maastoestejuoksukilpailu on aivan uutta mulle ja en oikein tiedä kuinka moiseen tulisi valmistautua muuten kuin juoksemalla ja varaamalla mukaan iloisen ja avaran mielen😂 eniten mua tällä reissulla kuitenkin innostuttaa nähdä Jenina! Me ollaan tutustuttu melkein kolme vuotta sitten sellaisen mammaryhmän kautta. Mulla on pieni taapero ja Jeninalla samanikäiset, ylisöpöt kaksospojat. Ja me ei olla ikinä nähty! Ennen kuin nyt kohta💚  Aikamoinen reissu mulle tulossa, ihana on lähteä yksin matkaan ja irtaantua arjesta.

No siitä kehonhuollosta seuraavaksi😂 niin kun sitä ei juuri ole. Välillä venyttelen ja rullailen salilla, harvemmin. On ollut aikakausia kun olen ollut siinäkin aktiivisempi, pitäisi kai taas aktivoitua. Nyt on erureidet hellänä juoksusta ja tän pvn työmatkapyöräilystä (41,8km), niitä pitäisi rullailla. Mun sisko on hieroja, mutta viimeksikin jouduin ajan perumaan. On ehkä helpompi käydä hierojalla, jolle joutuu oikeasti maksamaan, ei ehkä olisi niin helppo kynnys perua. Olen viimeksi vissiin joskus huhti-toukokuussa käynyt hierojalla, olisi ehkä jo aika. Taidankin varata samantien ajan. Mä ehkä enemmän huollan mieltä kuin kehoa, vaikka paras lopputulos kai tulisi kun olisi niin keho kuin mielikin kunnossa. Ei jumeja. Ehkä vielä joskus tuo olotila saavutetaan😂 Ministi bloggareiden viikkohaastetta sivuten.
Käykäähän tuohon Turaruniin tutustuun heidän fb:ssa Turarun 2016😉

Kuulumisia ja sen semmoista.

Tätä minä vähän pelkäsinkin: hiljaiseloa, hiljaiseloa. Jotenkin vaan ei oo muka aikaa istua ja aloittaa. Vaikka sitä oikeasti olisikin. Juoksurintamalle kuuluu vaihtelevaa. Välillä on virtaa ja välillä ei. Hiljaiseloa sielläkin, tai ei ainakaan kovin aktiivista touhua tällä hetkellä ole..
Liittymiseni Tr-tiimiin on tuonut paljon ajatuksia omasta, kevyestä juoksuharrastuksesta. Jotenkin se, että ympärillä on ihmisiä, jotka juoksee maratooneja ja ultrajuoksuja on luonut hirveesti itselle paineita siitä, että pakkopakkopakko itekki vaan parantaa tahtia ja miten surkeita matkoja sitä ite juoksee ja hullua juosta, kun ei oo mitään muuta kuin kello ja km-mittari millä seurata omaa kehitystä ja kaikki puhuu pk-alueella juoksemista ja mitä ihmettä se edes on:D No nyt tiedän mitä se tarkoittaa, mutta niin paljon uutta tietoa asiasta, jonka kuvittelin olevan hyvin yksinkertaista. Aloin pohtimaan, kun omat juoksulenkit ovat aina tietyn mittaisia ja tavallaan puhti loppuu tietyn matkan jälkeen, että kuinka voisin saada omaan juoksuun uutta inspiraatiota. Avauduin turhautumisestani Miitrille ja heti helpotti. Jossain vaiheessa otan käyttööni Miitrin tekemän juoksuohjelman, nyt on menossa vaihe, jossa itse itseni kanssa vaihdan esimerkiksi juoksumaastoja, jotta inspiraatio pysyisi yllä. Minä kun oon nitkuttanut niitä samoja polkuja, oikeastaan kokosen ajan mitä oon juossu tuolla asuessamme. No se on auttanut hieman. Vielä pitäis saada oma mieli pois semmoisesta itseään vastaan kilpailemisesta, jotta juoksulenkeistä tulisi enemmän nautinto kuin suoritus, joka tähtää edellistä lenkkiä pidemmälle tai nopeampaan aikaan. Minä kun en siis tähtää mihinkään kilpajuoksuun, vaan juoksuun oman mielen mukavuudeksi. Hyvä on tehdä itselle tavoitteita, mutta kun niihin tavoitteisiin pääsisi ilman stressiä. Juosta juoksemisen ilosta eikä ottaa  siitä paineita. Tiijättekö mitä meinaan? Olin ehdolla Runteq Zoi- juoksuanturin testaajaksi, mutta siinäkin ajattelin sitten, että mitä minä vasta-alkaja, kevyesti hölkyttelevä ihminen sellaisella tekisin, kun en sitä osaisi varmaan käyttääkkään, kun en edes sykevöitäkään omista ja ja ja. Eipäsjuupas ihminen minussa pääsi valloilleen. No jäi siis sekin tuote testaamatta ja käyttö opettelematta:) Mutta eilen kävin lenkillä, kulki hyvin ja oli mukavaa. Olen minä juossut ei siinä ja se on ollut ihan kivaakin. Pieni suvantovaihe ja juoksumasis oli hetkellisesti, siitä varmaan kirjoitustaukokin. Mutta nau aim päk in pisnes. Huomenna ajattelin kirjoittaa tulevasta Turarunista jonne olen menossa ja hieman asiaa siitä, kuinka olen näppärästi jättänyt kehonhuollon kokonaan huomioitta:) Vastausta kirjoitushaasteeseen siis tiedossa;)

Ooppa kuulolla!

-Milika