Lentsua pukkaa ja muita kuulumisia

Juoksin viime lauantaina likkojen lenkin täällä Oulussa, matka oli 7,4km ja ilma oli kaikkea muuta kuin juoksuun motivoiva. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja ei pilkahdustakaan auringosta näkyvissä. Ennen lenkkiä oli Raatin stadionilla mm. Neljänsuora esiintymässä ja juuri ennen starttia lavalla vedettiin alkulämmittelyt. Kerkesin palelluttaa ja kasteli itseni hyvästikin ennen juoksua, itse juoksu vain kruunasi kaiken. Lähdin aika nopealla tahdilla liikkeelle ja ennen juoksua päätin, että pakko pysyä yhden tietyn juoksijan (se oli joku mulle aivan outo ihminen) takana niin pitkään kuin mahdollista. Mä usein otan yhden jänikseksi itselleni ja jos se häviää näköpiiristä, niin voi vain todeta että väärä valinta😄 Aikaa matkaan mulla meni vajaa 50min, mikä on paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Viimevuonna taisi mennä jotain vajaa tunti tjs. mutta parannusta havaittavitta huomattavasti! Jäi hyvä fiilis ja oli suht helppo juosta vaikka ensimmäistä kertaa eläissäni tommosessa ilmassa juoksinkin. Jälkiolot ei sitten olleetkaan niin mairittelevat. Iltaa kohti edetessä huomasin, että kurkku alkaa olemaan arka ja seuraavana aamuna sain repiä räästä tyynyyn liimautuneen pääni sängystä ylös ja samalla nieleskellen etsiä kadonnutta ääntäni. Että sillä tiellä ollaan edelleen, kurkku ei enää ole kipeä, mutta räkää tulee kuin mulla ei päässä muuta olisikaan. Yleisvire on kuitenkin ihan pirtsakka, joten ajattelin huomenna beibsin kanssa käydä pidemmällä kävelylenkillä ennen töihin menoa. Tympii ihan hulluna, kun oli TAAS päässyt liikkumisrytmiin kiinni ja arki oli alkanut sujumaan loman jälkeen mukavasti. No mutta, ei muuta ku uus vaihde päälle ja kohti seuraavaa sairastumista😂
Turarun lähenee ja mä odotan sitä ihan hulluna!!! Siis varmaan mun hlökohtaisen elon tän vuoden kohokohta! Oon koittanu jo henkisesti valmistautua.. paskat! Mä oon niin valmis lähteen YKSIN reissuun! En edes muista milloin oisin viimeksi ollu koko viikonlopun yksin. Ilman lasta. Ilman miestä. Niin paljon kuin heitä rakastankaan, niin tämä tulee niin tarpeeseen. Niin mulle kuin pojillekkin💚
Nyt kun oon ollu kipeänä niin olen yrittänyt hieman venytellä ja notkistella täällä kotona. Meillä on nuo voimistelurenkaat tuossa portaissa, tilaa niillä ei tuossa hirveesti ole alkaa kikkaileen, mut esim.punnerruksia ja useita variaatioita erilaisista vetävistä liikkeistä oon koittanu värkkäillä. Semmosen pienen sykkeiden nousun oon aina saanu aikaiseksi, ei oo viitsiny hirveesti lähteä revitteleen. Torstaina piti olla yhteislenkki, vaan sekin piti perua. Ei vaan vielä kyennyt. Siinäpä ne tärkeimmät varmaan. Palataanpa asiaan!
Kirjoitan mobiilisovelluksen kautta, kuinka tähän saa kuvia?!